Vielä kerran, Mansikka-kakkua

Olipas kiva tehhä vielä kerran tähän kesän loppuun oikeen kunnon mansikka-kakku. Entinen esimieheni tilasi ja lupasi kestiä omaa työporukkaansa menneiden 60-vuotis päiviensä kunniaksi. Hain aamulla torilta mansikoita kakun päälle. Siellä oli tasan yksi myyjä, jolta vielä sai mansikkaa. Alkaa olla kyllä aika ajanut mansikoiden ohi mutta nämä oli ihan kelvollisia. Kysyin huvikseni paljollako irtoaisi kokonainen laatikko, hinnaksi sanoi 50 euroo!!!! Jessus Maaria. En olis kyllä niistä marjoista ikänäni maksanut nui paljon.

Kakun väliin laitoin mansikoista tehtyä moussea, johon tulee vaniljatuorejuustoa, kermaa ja vaniljarahkaa ja tietysti niitä mansikoita. Se on aikas namia. Päälle laitoin tuoreet mansikat ja tein hyytelösokerista kiilteen. Tähän kakkuun tein 10 munan kakkupohjan, joten riittää vähän isommallekin työporukalle. Onhan siellä niitä naisia ja vissiin jokunen mieskin. Paljon Onnea vielä 60-vuotiaalle ja kivoja synttärikahveja sinne terveysaseman tytöille ja pojille!

Ja vielä mainittakoot, että kyl tää min kamera tekee aikas jäätävää jälkeä....kuvaajasta puhumattakaan.

Synttäreitä

Min mies, elikkäs family-män, täytti maanantaina mainittavat 50-vuotta. Hänhän on tunnetusti ujon sorttinen, eikä halunnut tehdä numeroa tästä(kään) päivästä, joten juhlittiin melko maltillisesti. Mietittiin lasten kanssa lahjahommeleita ja päädyttiin paikallisen musiikkiliikkeen lahjakorttiin. Mitäs sitä nyt isolle miehelle osais ostaa, ostakoon sitten itse vaikka niitä kitarankieliä koko summalla.

Sitten me mietittiin, että josko leipasis jotakin. Olin jo kauan aikaa sitten miettinyt, että pitäisi kokeilla vihdosta viimein sitä Guinness-kakkua, jonka ohjeen olin jo kääntänyt Hummingbird-kirjasta. Niin päätettiin sitten tehdä. Selostan asiaa nyt hieman pitkästi mutta koettakaa kestää. Viime viikonloppuna oltiin Savonlinnassa viettämässä 20. serkkujen tapaamista ja mukavaa oli. Keli oli ihan älyttömän helteinen ja upea, as usual in Savonlinna. Koskas siellä nyt muuta ois ollut kuin helle ja aurinko. Ohjelmassa oli siis uimista ja sanomista ja päin vastoin. Tosin, mie keskityin uimavalvojan hommiin kun se kirurgi iski puukkoa kupeeseen perjantaina ja mulle asetettiin uima- ja saunakielto. Kyllähän se vähän kirpaisi, koska olin säästellyt tän kesän uimisia tonne Savonlinnan reissulle mutta meni se viikonloppu ilman niitäkin oikein mukavasti.

Perjantai-ilta ja kaunis auringon lasku 

Cruisailtiin kylillä serkku-pojan uudella avo-autolla, päheetä menoo... 

Savonlinnassa oli Norsu-pallon MM-kilpailut ja käytiin semmastakin katsomassa. En ollut ikänä kuullutkaan moisesta ja mietin et vois olla mun laji? Osumatarkkuus ois kohillaan...tai kuin noloo oiskaan, jos ei osuis palloon :D 

Meidän ens kesän joukkue: SOTA-NORSUT

Me & my sis <3 

Joku viranomaispäivä ja mun siedätyshoito poliisiallergiaan ;D Savolaispolliisi ol kyl hitoksee mukava miäs.

Viikonlopun ohjelma koostui suurimmaksi osaksi tästä huvituksesta by kids :)

Lauantai-illan mölkky-kisan tunnelmia

Tädin perinteinen mansikka-kakku päätti tämänkin vuotisen serkkutapaamisen

Semmosta kaikkee kuului siis viime viikonlopun ohjelmaan. Tää sitten maanantai aamuna marssi paikalliseen kauppaan ostoksille, koska viikonlopun jäljiltä jääkaappi ammotti tyhjyyttään. Ostin ainekset myös siihen family-mänin kakkuun, jonka aattelin sitten ensi töikseni leipasta ja siihenhän tuli sitä Guinness-olutta, oikeen äijä-kakku aateltiin lasten kanssa. Olin kaupan kassalla jo klo 8.30 ja iloisna reippaudestani latasin siihen hihnalle kaikki ostokseni ja perääni tietenkin hivutti porukkaa jonottamaan. Ootteko muuten koskaan aatellu, että vaikka kaupassa ei ois ketään sinne mennessäs, niin kun oot aattellu mennä kassalle, on siinä välittömästi sata ihmistä muodostamassa jonoa. Ja tää on vaan suomalaisten harrastama juttu. Suomalaiset tykkää seisoa jonossa ja jonottaa. Tsiisus.

No asiaan taas, sit siihen ihan mun perääni hivutti vielä puolituttu, jonka kanssa siinä jotain sanaa vaihdettiin KUN tää kassa-neiti tokaisee hyvin napakasti: " Mä en voi myydä sulle TÄTÄ ALKOHOLIA!!!" Mie: " Siis täh?" Ja samalla paniikinomaisesti tajuan näyttäväni hieman renttuiselta niissä mun kotiverkkareissa tukka hassallaan, koska siltä mie näytän aina kotioloissa. Piste. Ja samassa tajuan....maanantai-aamu...viikonlopun jälkeen...mie...ostamassa kaljaa. Kassa: (Kovaa huutaen)" Joo, kato ku tää sääntö on ollu voimassa JO vuodesta 2007, ennen kello 9.00 ei myydä kenellekään alkoholituotteita!!!". Mie: "No ei oo tähän asti tarvinnu tähän aikaan olla ostamassa olutta!" Samalla tajuten lauseen kaksinaismerkityksen...voi jessus...ja sama jatkuu...Alan selittämään, että tarvitsin vaan Guinnessia yhteen englantilaisesta leivontakirjasta löytämääni kakkuohjeeseen. Ja taas tajuten haparoivan ja ontuvan selityksen vain pahentavan mun tilannetta. Takana olleen naistuttavan ilme olis ollut kyllä tallentamisen arvoinen, saatoin jopa kuulla hänen ajatuksensa. Voi, voi, kyllä on pahaan jamaan päässyt tuonkin rva:n elämä! Ei hele...maksoin eväät, pakkasin raivon vallassa tavarat ostoskassiin ja juoksin autoon. Puoli tuntia puuskutin kotona. Marssin takaisin samaan puotiin ja se samainen Guinness-tölkki seisoi sen saman tytön kassalla. Kysyin, et myytkö mulle nyt ton oluen?
Kaupanteko sujui mallikkaasti tällä kertaa. Mitä opimme tästä? Älä jätä alkoholituotteiden ostoa aamuun, osta iltaisin! Näytät vähemmän alkoholistilta :)

Se kakku tarttui kiinni vuokaan ja siitä jäi jäljelle kasa suklaakakun jämiä tarjoilulautaselle. Päällystin kasan tuorejuustokuorrutteella ja tarjosimme kakun family-mänille, joka kehui sen kohteliaasti maasta taivaaseen. Siitä kakusta ei ole kuvatallennetta, tosin ihan hyvää se suklaamössö oli. Guinness-kakku episodin tulen muistamaan ikuisesti.

Rippi-kakku tytölle

Sain kunnian olla mukana taas yksissä rippi-juhlissa omalla panoksellani kakun muodossa. Jotenkin rippi-juhlat ja konfirmaatiot aina herkistää äiti-ihmisen miettimään mitä elämänohjeita voisi rippilapselle antaa? Toivon ainakin, että kotona on aina turvalliset aikuiset antamassa rakkautta ja viisautta silloin kun elonpoluilla ohjausta tarvitaan. Ja toivon, että ne vielä heiveröiset siivet kantavat kun täytyy kokeilla lentoon lähtöä. Tuo ikä on täynnä mielen mullistuksia ja seuraavana vuonna pitää tehdä niitä suuria päätöksiä tulevaisuuden kannalta, ei ole helppo vaihe ihmisen elämässä. Itse muistan tuon ajan ollen täynnä hämmennystä ja onneksi oma koti oli turvallinen tukikohta, joka auttoi eteenpäin elämässä. Selkeät rajat ja säännöt ohjaavat elämää oikeaan suuntaan ja luovat tarvittavan turvallisuuden tunteen. Kiitos näistä elämänohjeista kuuluu omille viisaille, maalaisjärjellä varustetuille vanhemmilleni. Joskus tuntuu, että maalaisjärjen käyttö on nykyvanhemmilta täysin hukassa. Siitä kärsivät sitten vain ne hukassa olevat jälkikasvut. Ei kuitenkaan pidä yleistää ja elämä opettaa! Tällä kyseisellä rippi-lapsella on onneksi aivan ihana perhe! Se on nykypäivän menoa seuratessa suunnaton siunaus!

Kakustahan tässä piti puhua, taas lähti lapasesta tätin jutut. Kakun kasasin kolmesta kääretorttupohjasta. Väliin laitoin sitruunakiisseliä ja vaniljarahkaa. Päällä olevat koristeet on tehty etukäteen vaahtismassasta. Oikein paljon onnea ripille pääsyn johdosta kauniille ja taitavalle tanssijatyttö Jennille!!

Mini-loma

Mulla on kolmen päivän vapaa!!! Mahtava fiilis. Aion ottaa kaiken irti näistä 72 tunnista, hahaa. Ei paljon pääse lomilla hehkuttamaan meikämanne mut sitäkin tehokkaammin osaan nauttia vapaapäivistä. Aion tehdä...en juuri mitään. Paitsi että aion oleilla suhteellisen paljon metsässä. Torstai-iltana kastuttin Emmin kanssa kivasti kanttarelleja kerätessä mutta saalis lämmitti mieltä. Eilinen päivä meni sairaalanmäellä, ei mitään vakavaa mutta sitäkin sinnikkäämpää vaivaa tutkittiin taas ja ilmeisesti puukkoa tulossa kupeeseen, ei auta. Ei siitä sen enempää. Tänään metsityin Mäyrämäelle siskon perheen luokse ja kerättiin mustikoita heidän lähimetsästä. Mustikat on tosi isoja ja niitä on tosi paljon.

Siskon luona syötiin ja kahviteltiin ja siliteltiin Peppiä, heidän pientä kissaa. Kissat ja koirat lievittävät stressiä, sanoi sisko. Varmasti totta! Eläimet ovat kenelle tahansa parasta luomu-lääkkettä. Toki, jos on hyvin allerginen saattaa vaikutus olla päinvastainen, Uskon kuitenkin, että eläimillä on hyvä vaikutus ihmiseen. Kyllä siinä karkeinkin karpaasi alkaa lässyttää kivasti pikkuisen kissan kehrätessä tyytyväisyyttään lämpimään syliin päästyään. On ne niin söpöjä. Meille piti tulla täksi viikonlopuksi Masi-makkarakoira mutta suuremmat voimat päättivät toisin. Ehkä sitten ensi viikoksi. Masi on ihan parasta terapiaa, viisas pieni koira!!!!

Käytiin tyttöjen kanssa rokkaamassa Hämeenlinnassa. Mulle reissu oli melkolailla ex-tempore tyyppinen ratkaisu. Jostain sain vihiä, että AC/DC:n konserttiin saa vielä lippuja. Otin kontaktia kavereihin ja sain lyhyellä varoajalla kaveriksi rakkaan rokki-ystiksen, Jaanan. Viestejä sateli sinne ja tänne ja lopulta myös rokki-mimmi Heini lähti meidän matkaan. Ketä meitä nyt oli...Heini, Jansku, minä ja rva NaviGee :) Ja vaan n.52 000 muuta!!!! Tää oli mun kolmas keikka, jonka olen nähnyt ja aina se vaan toimii. Hämeenlinna on muuten todella kaunis ja hieno kaupunki. En siis ole koskaan käynyt, enkä tiennyt mitä odottaa. Todella upea paikka. Jotenkin vielä siinä illan hämärtyessä sellainen keski-eurooppalainen tunnelma. Me päätettiin tyttöjen kanssa lähteä sinne uudestaan, joku hyvä bändi ja ROK!! Hienosti meni reissu, järjestelyt toimi kuin junan vessa ja Ac/Dc rokkaa aina! Ainiin, pakko mainita, että keikkaohjeissa oli maininta, että ei kannata tulla omalla autolla. Mie en maksanu parkkipaikasta mitään, en ostanu mitään, rahaa ei menny keikkapaikalla olleskaan. Ja, mikä parasta, oltiin muuten kotona puoli kaksi yöllä, kello oli 01.32 kun oltiin Kouvolassa!!! Yhteiskuljetusbussilla ollut serkkupoika oli kotona n.neljän aikaan aamuyöstä:) Arvatkaas huviksenne kuka ajoi...????

Tulihan sekin,  yks mun lemppareista: Rosie